Sairaala NEOn urheiluklinikka ja asiantuntevat ortopedit olivat varma valinta. Matka Turkuun oli tokikin haastavan pitkä, mutta mitäpä ei tekisi varmistaakseen polvelle mahdollisimman hyvän hoidon. Asiaa helpotti myös se, että opiskeluni sijaitsevat Satakunnassa niimpä matka jälkitarkastuksiin ei olisi ongelma.
LEIKKAUSPÄIVÄ
Leikkausaamuna (23.9.2014) Turkuun oli ajeltava kotoa, sillä tarvitsin saattajan mukaani ja leikkauksen jälkeen luvassa oli haasteellisia aikoja eikä yksin asuminen Satakunnassa olisi onnistunut.
Sairaala NEOssa oli määrä olla 10.00. Lähtömme kohti Turkua tapahtui siis jo 05.30, että varmasti ehdimme hyvissä ajoin perille. NEOon saavuttua jännitys oli suuri tulevasta päivästä ja kun ei yhtään osannut odottaa mitä tuleman pitää. Ensiksi tarkistettiin hoitajan kanssa esitietolomake ja hän kertoi tarkemmin asioista jotka askarruttivat. Sen jälkeen pääsinkin suoraan vaihtamaan sairaalavaatteet päälleni ja odottelemaan leikkaukseen pääsyä.
 |
| Vaikka kuinka yritti olla rentona niin jännitys paistoi kasvoilta... Sairaalavaatteet eivät olleet sentään yhtä tylsät mitä yleensä ! |
Omaa leikkausvuoroani odotellessa sain esilääkkeen sekä viihdykkeeksi iPadin, jonka kautta tulikin laitettua viimeiset "hätäviestit" ihmisille.
Tiedossa oli, että Sakari Oravan lisäksi leikkaukseeni osallistuu myös ortopedi Juha-Pekka Vuori. Ennen leikkaukseen pääsyä myös Vuori tuli esittäytymään ja juttelemaan paremmin.
Odotteluaika tuntui ikuisuudelta... Katselin vain kuinka ihmisiä tuotiin leikkaussalista ja mietin itsenikin olevan pian tuossa asemasssa, jännitys lisääntyi entisestään odotellessa, suorastaan olin ihan paniikissa.
Vihdoin yhden maissa päivällä minua tultiin hakemaan leikkaussaliin. Leikkaukseen valmistavat hoitajat olivat onneksi asiansaosaavia ja ystävällisiä. Heidän käsissään jännitys helpottui suuresti ja olo tuntui turvalliselta. Selkäydinpuudutus, millä leikkaukseni tehtiin ei ollut läheskään niin paha mitä etukäteen pelkäsin! Stressasin kauheasti miltä tuntuu kun ei tunne raajojaan lantiosta alaspäin, mutta onnekseni kokemus ei ollut kauhean paha. Puudutus laitettiin kyljellä ollessani ja tämän ansiosta vaikutus siirtyi enimmäkseen vasempaan, leikattavan jalkani puoleen. Oikeajalkani ei siis ollut täysin tunnoton!
Leikkaus kului yllättävänkin nopeasti. Kokonaisuudessaan se kesti noin 1 h verran. Oli outo tunne katsella kun alussa jalkaa desinfioitiin ja välillä sitä nosteltiin ilmaan niin, että näin sen verhon lävitse, vaikka tästä minulla ei ollut mitään havaintoa.... tuntui kun jalka olisi ihan koskemattomana toisen jalan vieressä.
Koko leikkauksen kulun katselin TV:stä ja täytyy sanoa, että se oli yllättävän mielenkiintoista! Epäilin, että en kykenisi seuraamaan tapahtumia ollenkaan, mutta yllättäen missään vaiheessa ei tullut yhtään etovaa oloa, päinvastoin seurasin innolla miten leikkaus sujui.
Uusi eturistisiteeni rakennettiin takareidestä, hamstring -jännettä käyttäen. Lisäksi ulommassa kierukassa (lateraalimeniskissä) oli repeämää, joka fiksoitiin (yhdistettiin) kiinni. Fiksointiin päädyttiin sillä repeämä ei ollut niin suuri ja ikään nähden se oli paras ratkaisu...
 |
| Heti leikkauksen jälkeen polvelle kylmää ja sitten odoteltiin tunnon palautumista! |
Kaikista pelottavin, jännittävin ja stressaavin asia mikä minua ennen leikkausta vaivasi oli leikkauksen jälkeiset kivut ja tuntemukset! Mitään muuta en pelännyt yhtä paljon... Suuri helpotus oli kun kipua ei sietämättömästi tullut esille, edes tunnon palatessa! Vahvat kipulääkkeet hoitivat tehtävänsä... Jalkaa kun piti sopivassa asennossa paikallaan niin kaikki sujui hyvin.
Kotiin pääsin lähtemään 3 tuntia leikkauksen jälkeen, jo n. 5 maissa. Edessä oli pitkä matka takaisin kotiin, mutta matka sujui yllättävän luontevasti takapenkillä istuessa jalka monen tyynyn päällä koholla.
 |
| Pyörätuolilla pääsi onneksi autolle asti, jäi tehtäväksi vain hypätä autoon |
 |
| !!! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti