Matka loukkaantumisesta leikkaukseen

Tällä kertaa kirjoittelen loukkaantumishetken ja leikkaukseen joutumisen väliin jäävästä ajasta ja tapahtumista. 

Tämä oli henkisesti todella rankkaa aikaa! Tilanteen sisäistäminen itselle oli haasteista suurin, Miten minulta, joka en ole koskaan kärsinyt minkäänlaisista polvivaivoista voi tuosta noin vaan mennä polvi alta!? En kyennyt uskomaan ja toteamaan itselleni, että en pystyisi toviin urheilemaan niin kuin olen koko elämäni ajan tottunut, en pystyisi pelaamaan joukkueen kanssa, en pystyisi treenaamaan, liikkumaan niin kuin lähes jokapäiväiseen ohjelmaan kuului. Onhan sitä vuosien varrella tullut pieniä vaivoja, mutta mikään ei koskaan ennemmin ole estänyt minua osallistumasta kesän peleihin, treeneihin tai ylipäätään rajoittanut elämääni yhtä paljon. Nyt kaikki oli kääntynyt toisin enkä tiennyt miten suhtautua asiaan, mitä teen elämälläni josta se "kaikki" eli urheilu oli viety pois...

Tosiaan seuraavana päivänä loukkaantumisesta, 15.6.2014, kävin näyttämässä polveani terveyskeskuksessa. Lääkäri tutki polven ja punkteerasi verta pois, jota oli ihan kiitettävästi. Hänen diagnoosinaan oli patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno: 4 viikkoa lepoa ja jos ei näytä paremmalta niin sitten takaisin.
Parin viikon kuluttua tapauksesta päätin kuitenkin käydä varmistamassa vielä toisellakin lääkärillä, tällä kertaa yksityispuolella. Tämän käynnin jälkeen epäilys kohdistui edelleen patellaluksaatioon, eikä ollut viitteitä vakavampaan. Tämän innoittamana alkoi jokapäiväinen pyöräily ja kuntouttamisurakkani. Tuli mm. pyöräiltyä katsomaan joukkueen peliä. Matkaa kertyi tänä kesähelteisenä päivänä yhteensä n. 70 km pyörän päällä! Pyöräilyllä yritin paikata sitä tuskaa mikä aiheutui, kun ei itse kyennyt kentälle.

Pyöräily ja kentällä yksinään haikailu tuli hyvinkin tutuksi yrittäessä kuntouttaa jalkaa takaisin.

Kuntoutus sujui moitteitta ja paluu treeneihin tapahtui hyvinkin pian. "Ei mun polvessani mitään vikaa ole, mä selviän ihan mistä vaan." Neljän viikon kuluttua tapauksesta olinkin jo ensimmäistä kertaa mukana kokoonpanossa. Kentän hyvästelemisen sijaan päätin siis kuitenkin vielä yrittää... Kentälle pääsin toiseksi puoliajaksi, mutta eihän pelistä vielä oikein mitään tullut ja polven kanssa olo oli hyvin epävarmaa.

Viiden viikon kohdalla olin mukana vieraspelissä ja tässä vaiheessa jalka tuntui jo niin hyvältä, että olin aloituskokoonpanossa. Polvelle oli annettu viikko lisäaikaa ja tuntemus oli, että se kestäisi jo paremmin.

Pelifiilis oli korkealla vielä menomatkalla

 Itse pelistä ei kuitenkaan ehtinyt kulua kuin 3 minuuttia ja toisessa ottamassani spurtissa jalka muljahti samantuntuisesti kuin ensimmäisellä kerralla. Peli oli osaltani siinä.

           Teippaukset ja polvituki jalkaan.
 Tässä tapauksessa ei niistä pahemmin silti ollut apua.

Uuteen takapakkiin tyssäsi positiivinen ajattelu totaalisesti.

Ilmassa oli pyörinyt koko ajan magneettikuvaus ja sen avulla polven tarkistaminen. Vakuutuksen sitoutumispyyntöä kun ei vain asian suhteen kuulunut niin asia venyi ja venyi.. Kunnes vihdoin elokuun alussa pääsin magneettikuvaukseen. 

13.8.2014 soitti lääkäri magneettikuvauksen tuloksesta, joka oli musertava. Eturistiside totaalisesti poikki ja lisäksi muuta nivelsidevammaa... Tämän jälkeen ei paljoa naurattanut. Nyt tilanne oli pakko uskoa, sisäistettävä ja elettävä sen kanssa.

Tämä lausunto ei ollut yhtään se mitä toivoin,

 Urheilevalle ihmisille, kuten minulle loukkaantuminen joka johtaa leikkaukseen ja sen jälkeiseen pitkään kuntoutukseen on kova takaisku. Koskaan ennen tätä tapausta en ole ollut näin pitkään erossa harrastuksestani ja ylipäätään liikunnallisista tottumuksistani. Ajatus leikkauksesta oli pelottava, enkä tiennyt mitä odottaa. Tilanne oli täysin uusi ja tuntematon.

Pitkän pähkäilyn jälkeen tulevasta leikkauspaikastani päädyin lopulta soittamaan Turkuun, Sairaala NEOon ja varasin ajan Sakari Oravan vastaanotolle. Oravan vastaanotolle pääsinkin jo noin viikon kuluessa ja sen jälkeen päätös syntyi heti. Leikkaukseni tehtäisiin Sairaala NEOssa ja mahdollisimman pian. Leikkaus päiväkseni lukittui 23.9.2014

Loukkaantumiseni tapahtui siis jo 14.6 ja leikkaus oli vasta reilun 3 kk jälkeen. Monen eri mutkan kautta aikaa oli vierähtänyt yllättävän paljon ja matka oli jo tähän mennessä ollut hyvin raskas. Silti olin onnellinen vihdoin asioiden etenevän edes johonkin suuntaan!

- Anna