WEEK 16-17

Heippa jälleen!

4 KK postop kontrolli takana päin!
Perustestailuja (kyykky 2:lla ja 1:llä jalalla, tasahyppy, koukistus, polven pitävyys...)
Käynnin yhteydessä ortopedilta saatuja kommentteja: "Kyllä huomaa, että kuntoutukset on tullut tehtyä huolella", "Ollaan oikein hyvinkin aikataulussa", "Hyvin menee, mutta menköön..." ja ohimennen pientä muistuttelua, että maltti on valttia vielä tässäkin vaiheessa.

                
 "You have to fight through the bad days in order to earn the best days."
                                      
Kontrollin jälkeen sai Turusta lähteä suorastaan hymy korvissa! ☺ 
Hymy korvissa hyvän palautteen, mutta myös jo näinkin pitkälle edenneen kuntoutuksen takia. Kaikki ne sisäiset tuskanhuudot ja itkut läpi prosessin eivät ole olleet turhasta!  
  "Work hard & be proud of what you achieve."
                                    

                            
Niin kun palautteesta näkee ↑ edistystä on jälleen tapahtunut! 
"Mukaan spurtteja" -kohta jo pelkkänä ajatuksena aiheuttaa kylmät väreet. Loukkaantuminen tapahtui ihan vaan juostessa, samanaikaisesti pientä linjan vaihdosta tehden, suhteellisen kovassa vauhdissa. Ennen polvelle annettua lopullista diagnoosia (luulo oli että ei ole mitään vakavampaa) tapahtui uusi muljahdus spurttia tehdessä... Sen jälkeen päähän on iskostunut kaiken maailman pelkotiloja ja ajatus spurtista vielä jonain päivänä on tuntunut todella kaukaa haetulta! Mutta...

  "One day, I want to honestly say: "I made it""
 "Nothing's impossible; the word itself says it "Im possible"

                                            

Vielä syksyllä oletin,
että talviurheilemiset jäävät haaveiluksi tänä talvena.
Ei sentään!

10 km hiihtäen onnistui helposti niin oli pakko saada kokeilla
luistimiakin jalkaan.
Hiihtäminen osoittautui hyväksi
ja tehokkaaksi kuntoutustavaksi!



Kaiken kaikkiaan treeni tehostuu hyvää tahtia!
Tällä hetkellä parhaimmillaan on tullut juostua 4,5 km putkeen. Tehoja on nostettu jalkaprässiin 140 kg, smith- laitteeseen 60kg...                                        

Vatsalihasten metsästys prosessi, ehkä vielä joskus↑

Omina "ylimääräisinä" tavoitteina nykyään menee jo:

• 7x leuka
• 4x pull-up (miksi sitte kutsutaankaan)! 

Jos tässä vaiheessa jo uskaltaisin avata ajatuksia  koskien asiaa: JALKAPALLO

Ajatukset jatkamisesta ovat olleet hyvin ristiriitaiset!

Itteä ihan huvittaa miten oon kommentoinut erilaisiin kysymyksiin koskien jatkoa! Toisille on tullut sanottua suoraan: "ei enää koskaan kiitos" ja toisille "katotaan miten kuntoutus etenee."  Vastaukset on riippunut ihan sen hetkisen mielialan mukaan...

 Ensimmäisellä käyntikerralla NEOssa ortopedini kysyessä tai oikeastaan mainitessa "Ja tarkoitushan ois vielä kentälle päästä?" Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä ilman ajattelua "tottakai."
Eihän sitä tulevalle leikkaavalle lääkärille voinut sanoa ei! Siinä hetkessä tuntui, että jos ei olisi ollut mitään määränpäätä miksi saada polvi takaisin kuntoon, olisin ollut ihan turha tai ainakin vähemmän tärkeä potilas. Enkä halunnut vaikuttaa luovuttajalta ortopedin silmissä!

Jokaisella käynnillä NEOssa ortopedini onkin jaksanut kannustaa ja puhe on aina ollut tähtäyksestä takaisin kentälle. Viimeisimmällä käynnillä ortopedin puhetta kuunnellessa ja palautelapun kohtaa "yksi näyttö ennen paluuta pelaamaan ja normaaliin harjoitteluun" lukiessa heräsi kipinä ja ensimmäistä kertaa annoin itelleni periksi, NO JOS SITTENKIN?

Yrittänyt oon väkipakolla kieltää koko lajin. Yrittänyt keksiä hyviä tekosyitä miksi ei. Yrittänyt totutella elämään ilman joukkueharrastusta. Yrittänyt unohtaa koko lajin. Yrittänyt vältellä suorastaan kaikkea mahdollista liittyen jalkapalloon!

Mutta eihän sitä loppujen lopuksi itteään voi ikuisuutta huijata. Mitä sitä muka tekis elämällään, jos ei juoksisi pallon perässä kentällä!
Nyt mä sen myönnän ja toivon mukaan jossain vaiheessa ens kautta ollaan kentällä!

-Anna