Puoli vuotta takana !

Moikka, piiitkästä aikaa!

Viime viikko oli poikkeavan löysä treenaamisen suhteen.
Henkinen kantti oli koetuksella, mutta ehkä pieni löysäily oli vain hyvästä?!?!
Tällä viikolla  sen sijaan on otettu taas uusi vaihde päälle.

Kuulumisia:

Ortopedin vastaanotolla kävin 26.3.2015. 6KK POST OP käynti!  Käynnin yhteydessä juteltiin lähinnä miten jatkossa kannattaisi edetä, tämä oli nimittäin viimeinen tapaaminen! Toivon mukaan ainakin kaikki sujuu niin ettei tarvetta enää ilmaannu.

Olen niin onnellinen silloin aikoinaan tehdystä päätöksestä kääntyä Sairaala NEOn puoleen. Kaikin puolin toiminta ja asiointi NEOssa on ollut sujuvaa ja mikä parasta osaavien ortopedien ansiosta polvi jatkaa hyvään malliin palautumista entiselleen (tai niin kun olen päättänyt, vahvemmaksi kuin koskaan!!)

Ortopedille mainitsin muutamasta askarruttavasta asiasta:

• Tietyssä kohtaa polvea outo muljahtelu (jopa ihan kävellessä)
• Lisääntynyt /voimistunut ratina & ritinä (etenkin syväkyykkyä tehdessä)
• Vaihteleva kipu rasituksen aikana ja sen jälkeen
• Takareidessä edelleen piinaava kankeus

Vastalauseena tuli se, mitä arvelinkin: "Kaikkia tuon kaltaisia oireita saattaa ilmaantua vielä vuodenkin jälkeen leikkauksesta." Lisäksi ihan käsinkin havaittavaan muljahtelu kohtaan on jäänyt arpikudosta joka ortopedin sanoin toivottavasti haihtuu ajan kanssa. Jos ei haihdu ja alkaa vaivaamaan niin sitten on vaihtoehtona tähystyksellä arpikudosten korjailua... NICE. Ratinaa & ritinää sain kehotuksen olla kuuntelematta, mutta kyllähän se pikkasen mieltä häiritsevää kuunneltavaa on... Ei kai auta kuin totuttautua!

Kaiken kaikkiaan: "Kaikki niin hyvin kuin 6 kk jälkeen voi olla."

NYTKÖ?!   FULLY RECOVERED!?   EHEEEI... VAIKKA KUINKA TOIVOISI

Kyllä se valehtelematta mieltä kaivaa miten pitkäveteistä ja kuinka valtavan määrän työtä "normaaliin" paluu tarvitsee. Koko ajan pitäisi muistaa maltilla eteneminen, vaikka kuinka hyvin treenaaminen sujuisikin. Ei sen tarvitse olla kuin yksi harkitsematon liike ja se oli siinä taas...toivottavasti tätä ei tapahdu...oli ehkä turhan kärjistetty ajattelu tähän väliin.
Onneksi luotto & usko jalkaan on vahvistunut valtavasti viime aikoina!

Pohtiminen kentälle paluusta päätyi siihen, että kuukausi vielä tehostetusti voimaa ja koordinaatiota. Eli siis toukokuun alusta voisi harkita kontaktin ottamista ja paluuta täysipainoisen treenaamisen pariin. Sekä pelaamaan siinä vaiheessa kun luotto jalkaan on tarpeeksi suuri ja pystyy ilman päässä piinaavaa pelkoa tekemään kaiken täydellä teholla.

Suunnitelmat pelaamisen suhteen onkin täysin avoinna...
Mieltä painaa vamman uusiutumisen riski, koska sitä voi olla varma että on turvallista palata takaisin kentälle?? Ei koskaan.
Kauden alku lähestyy, on haasteellista ujuttautua tässä vaiheessa mihinkään joukkueeseen. Puhumattakaan, että osallistuisi entuudestaan tuntemattomaan porukkaan, tässä vaiheessa kautta, tällaisen loukkaantumisen jälkeen...
Yksi vaihtoehto on harkita pelaamista vasta syksyllä, jos/kun toivottavasti pääsisi opiskelemaan...
Omalta osaltaan myös innostuneen saliharrastuksen myötä vallitsee epävarmat fiilikset haluaako vähentää salilla oloa ottaen jalkapallon jälleen kuvioihin. Tauko pallosta on ollut sen verran pitkä, että tuntuma on väkisinkin päässyt rapistumaan... Onko järkeä enää lähteä yrittämään..?

Kaikkea näitä on tullut mietittyä, mutta stressiä en ole vaivautunut ottamaan. Sen sijaan avoimin mielin eteenpäin ja nähtäväksi jää mihin asiat kääntyy!

Itse asiassa, sopivan tilaisuuden tullen olen lupautunut mennä katsomaan yhden joukkueen mukaan. Luultavasti myös kokeilemaan heti kun oma kunto on siinä, että pystyy osallistumaan. Jos pallon perässä kulkeminen vie taas mukanaan, kesällä pelataan ja jos ei niin sitten keksitään muuta! Yksinkertaista.

Reilu puoli vuotta operaatiosta takana. Polvi tuntuu välillä ihan pelottavankin hyvältä ollakseen toipilas. En toki valita!
Treenaamiseen uutta vaihdetta päälle ja katsotaan mihin se johtaa ! ☺


-Anna

5 KK POST OP!

Viikot 18-21 on kulunut vauhdilla tiiviisti treenaillen...Nyt viikko 22 meneillään!

Se olisikin 5 kuukautta leikkauksen jälkeistä kuntoutusta takana! Ja yhteensä loukkaantumisen jälkeistä aikaa vierähtänyt jopa 8,5 kuukautta. Mihin se aika on kulunut?!

Tämähän ei toki haittaa, sillä kuntoutus on sujunut ilman takapakkeja, loppusuora häämöttää ja treenaaminen maistuu paremmalta kuin koskaan!

  Miksi ihmeessä kaiken pitääkin oppia kantapään kautta?
Omalla tavallaan olen onnellinen joutuessani kohtaamaan ja läpikäymään loukkaantumisen, leikkauksen ja pitkän kuntoutusprosessin. Ennen tätä kaikkea motivaatio oli välillä hukassa. Treenaaminen, jalkapallon pelaaminen ja suorastaan ihan kaikki mitä teki tuntui vähän väliä kauhealta pakko pullalta ja itsestäänselvältä.

Hetkellisen pohjalla käymisen ansiosta, arvostus asioita kohtaan on muuttunut totaalisesti. Tavoitteiden luominen leikkauksen jälkeiselle ajalle. Kerätty motivaatio alkavaan kuntoutukseen. Päivä kerrallaan eteneminen. Jokaisesta pienestäkin edistysaskeleesta iloitseminen. Edistyksen avulla motivaation ylläpitäminen. Ja tärkeimpänä palava sisäinen halu näyttää itselle, pystyn siihen! Sen voikin sanoa, että kuntoutuminen ei ainakaan asenteesta ole ollut missään kohtaa kiinni. Kaikkeni olen yrittänyt antaa saadakseni polven tulevaisuudessa vielä hyvään kuntoon. Viimeiset 5 kk on kulunut käsittämättömän nopeasti ja pääosin kuntoutuksen ehdoilla.
           
 "My knee may never be the same neither will my determination."

Päiviä jolloin treeni jäisi välistä motivaation puutteen vuoksi ei ole olemassakaan.
Treenaamaan pääsemistä suorastaan odottaa joka päivä. Päivän kohokohta!

Lihastasapaino jalkojen välillä on etureisien osalta suht hyvä nykyään. Sen sijaan takareisien välillä eroavaisuutta on havaittavissa.
Yrittäessä koukistaa vapaasti vatsamakuulta takareiteen iskostuva paineen tuntu estää koukistumisen samoihin kohtiin mitä tervejalka menee. Toki ihan pienellä vajauksella.
Vammajalan takareiden "kankea" olemus hankaloittaa omalta osaltaan treenaamista. Takareisien työstäminen onkin nyt erityisesti työn alla.

  Kuntoutuksessa 5 kk:n saavuttaminen toi mukanaan hyviä uusia edistysaskelia. "Ainoastaan suoraan juokseminen sallittu" (määräys lähinnä ommellun kierukan takia) -sijaan suunnanvaihdoksien mukaan ottaminen myös sallitulla listalla. Lisäksi pikkuhiljaa pallon kanssa tekniikkaharjoitteita! Pallon kanssa onkin tullut oltua tekemisissä jo jonkin verran ja osallistuttu on jopa treeneihin tehden kaikki muu paitsi kontaktia vaativat osuudet!

Viime viikkojen aikana yritys on ollut lisätä aerobista puolta. Nykyään polvi ei ärsyynny juoksemisesta lainkaan. Ainoa minkä huomaa niin jalka saattaa olla selvästi kankeampi kovatehoisen lenkin seuraavana päivänä...

Spurttien tekeminen oli aluksi pelottava ajatus. Pelko päihittyi aikaa antaen, hiljaa vauhtia lisäten ja samalla luottoa etsien. Ensimmäisiä kunnon spurtteja uskalsin tehdä 5 kk rajan lähettyvillä. Se tunne kun pystyi juoksemaan lujaa ilman epävakauden tuntua ja epävarmuutta jalassa, sanoinkuvaamaton! Reilu 8 kuukautta päässä pyörinyt ajatus spurttien mahdottomuudesta kumoutui! Seuraava etappi onkin saada uskallus spurtteihin + suunnanvaihdoksiin kovassa vauhdissa...

Viimeinen kuukausi käyntiin ennen viimeistä (6kk) kontrollikäyntiä ortopedille Turkuun! Kuukausi on pitkä aika, siinä ehtii onneksi treenailla ja paljon. Halu on kova päästä kesäksi kuntoon!

-Anna

WEEK 16-17

Heippa jälleen!

4 KK postop kontrolli takana päin!
Perustestailuja (kyykky 2:lla ja 1:llä jalalla, tasahyppy, koukistus, polven pitävyys...)
Käynnin yhteydessä ortopedilta saatuja kommentteja: "Kyllä huomaa, että kuntoutukset on tullut tehtyä huolella", "Ollaan oikein hyvinkin aikataulussa", "Hyvin menee, mutta menköön..." ja ohimennen pientä muistuttelua, että maltti on valttia vielä tässäkin vaiheessa.

                
 "You have to fight through the bad days in order to earn the best days."
                                      
Kontrollin jälkeen sai Turusta lähteä suorastaan hymy korvissa! ☺ 
Hymy korvissa hyvän palautteen, mutta myös jo näinkin pitkälle edenneen kuntoutuksen takia. Kaikki ne sisäiset tuskanhuudot ja itkut läpi prosessin eivät ole olleet turhasta!  
  "Work hard & be proud of what you achieve."
                                    

                            
Niin kun palautteesta näkee ↑ edistystä on jälleen tapahtunut! 
"Mukaan spurtteja" -kohta jo pelkkänä ajatuksena aiheuttaa kylmät väreet. Loukkaantuminen tapahtui ihan vaan juostessa, samanaikaisesti pientä linjan vaihdosta tehden, suhteellisen kovassa vauhdissa. Ennen polvelle annettua lopullista diagnoosia (luulo oli että ei ole mitään vakavampaa) tapahtui uusi muljahdus spurttia tehdessä... Sen jälkeen päähän on iskostunut kaiken maailman pelkotiloja ja ajatus spurtista vielä jonain päivänä on tuntunut todella kaukaa haetulta! Mutta...

  "One day, I want to honestly say: "I made it""
 "Nothing's impossible; the word itself says it "Im possible"

                                            

Vielä syksyllä oletin,
että talviurheilemiset jäävät haaveiluksi tänä talvena.
Ei sentään!

10 km hiihtäen onnistui helposti niin oli pakko saada kokeilla
luistimiakin jalkaan.
Hiihtäminen osoittautui hyväksi
ja tehokkaaksi kuntoutustavaksi!



Kaiken kaikkiaan treeni tehostuu hyvää tahtia!
Tällä hetkellä parhaimmillaan on tullut juostua 4,5 km putkeen. Tehoja on nostettu jalkaprässiin 140 kg, smith- laitteeseen 60kg...                                        

Vatsalihasten metsästys prosessi, ehkä vielä joskus↑

Omina "ylimääräisinä" tavoitteina nykyään menee jo:

• 7x leuka
• 4x pull-up (miksi sitte kutsutaankaan)! 

Jos tässä vaiheessa jo uskaltaisin avata ajatuksia  koskien asiaa: JALKAPALLO

Ajatukset jatkamisesta ovat olleet hyvin ristiriitaiset!

Itteä ihan huvittaa miten oon kommentoinut erilaisiin kysymyksiin koskien jatkoa! Toisille on tullut sanottua suoraan: "ei enää koskaan kiitos" ja toisille "katotaan miten kuntoutus etenee."  Vastaukset on riippunut ihan sen hetkisen mielialan mukaan...

 Ensimmäisellä käyntikerralla NEOssa ortopedini kysyessä tai oikeastaan mainitessa "Ja tarkoitushan ois vielä kentälle päästä?" Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä ilman ajattelua "tottakai."
Eihän sitä tulevalle leikkaavalle lääkärille voinut sanoa ei! Siinä hetkessä tuntui, että jos ei olisi ollut mitään määränpäätä miksi saada polvi takaisin kuntoon, olisin ollut ihan turha tai ainakin vähemmän tärkeä potilas. Enkä halunnut vaikuttaa luovuttajalta ortopedin silmissä!

Jokaisella käynnillä NEOssa ortopedini onkin jaksanut kannustaa ja puhe on aina ollut tähtäyksestä takaisin kentälle. Viimeisimmällä käynnillä ortopedin puhetta kuunnellessa ja palautelapun kohtaa "yksi näyttö ennen paluuta pelaamaan ja normaaliin harjoitteluun" lukiessa heräsi kipinä ja ensimmäistä kertaa annoin itelleni periksi, NO JOS SITTENKIN?

Yrittänyt oon väkipakolla kieltää koko lajin. Yrittänyt keksiä hyviä tekosyitä miksi ei. Yrittänyt totutella elämään ilman joukkueharrastusta. Yrittänyt unohtaa koko lajin. Yrittänyt vältellä suorastaan kaikkea mahdollista liittyen jalkapalloon!

Mutta eihän sitä loppujen lopuksi itteään voi ikuisuutta huijata. Mitä sitä muka tekis elämällään, jos ei juoksisi pallon perässä kentällä!
Nyt mä sen myönnän ja toivon mukaan jossain vaiheessa ens kautta ollaan kentällä!

-Anna

WEEK 14-15

A new year a new start and way to go!

Yhdessä ortopedin kanssa luotu tavoite "kesäksi kuntoon" tähtäyksenä vuodelle 2015!

Loppujen lopuksi se on kuitenkin ihan sama tapahtuuko "täysi" kuntoutus 6-9 kk välillä tai sitä myöhemmin... Pyrkimys on jatkaa prosessia maltilla minimoiden riskit uudelta loukkaantumiselta. Tätä kokemusta kun ei millään huvittaisi enää ikinä koskaan toista kertaa käydä läpi! 

Viimeisimpiä kuulumisia: Ensimmäiset kilometrit kevyesti juosten/hölkäten takana! 
Juoksumatolla tai jalkapallohallissa on tullut juostua, sillä vuodenaika ja kelit kun eivät ole mitkään parhaimmat polven turvallisuuden kannalta.   
Ensimmäisellä kerralla jalassa oli ikävää tuntumaa alusta lähtien ja voin vain kuvitella miten amatöörimäiseltä juokseminen sivusta näytti, siltä se ainakin tuntui! Kivuista huolimatta tuli 1 km sinniteltyä hiljalleen eteenpäin. 
Ensimmäisen juoksukerran jälkeen syntyi pieni epätoivo miten paljon kuntoutuakseen sitä vielä joutuukaan tekemään...
Mutta onneksi pienistä kivuista huolimatta, askeleet on tuntunut helpommilta kerta kerralta!  
Parhaimmillaan tällä hetkellä on tullut edettyä 3 km putkeen.

Videossa näkyy juoksua ja muutamia juttuja mitä uskalsin testailla ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. Jalat liikkuu paljon hitaammin mitä mieli ja kroppa menisi... Ei auta siis kun etsimään luottamusta jalkaan ja kehittämään koordinaatiota takaisin. 
Pakko myöntää, ennen suorastaan vihasin tikkaita! Mutta leikkauksen jälkeen ehkä yksi suurimmista odotuksista on ollut koska uskaltaa ottaa tikkaat käyttöön. Ensimmäinen tikkailla kokeilu olikin: onnenpäivä!  

"All the little things that annoyed you so much are the things you'll, miss the worst when they're gone." 

Parin viikon päästä on taas luvassa 4kk postop kontrollikäynti Turkuun. Puhetta oli, että silloin suunnitellaan tekniikkaharjoitteiden mukaan ottamisesta!
Aika kuluu yllätävänkin äkkiä ja reilu 3,5 kk jo takana! Polvi ei vaikuta enää oikeastaan millään muotoa normaaliin jokapäiväiseen elämään. Täyden koukistamisen kanssa on vielä hitusen vajautta ja kireyttä, mutta eiköhän se ajan kanssa.  

Innolla ja motivaatiolla kohti kuntoutusviikkoa numero 16!

-Anna