Viime viikko oli poikkeavan löysä treenaamisen suhteen.
Henkinen kantti oli koetuksella, mutta ehkä pieni löysäily oli vain hyvästä?!?!
Tällä viikolla sen sijaan on otettu taas uusi vaihde päälle.
Kuulumisia:
Ortopedin vastaanotolla kävin 26.3.2015. 6KK POST OP käynti! Käynnin yhteydessä juteltiin lähinnä miten jatkossa kannattaisi edetä, tämä oli nimittäin viimeinen tapaaminen! Toivon mukaan ainakin kaikki sujuu niin ettei tarvetta enää ilmaannu.
Olen niin onnellinen silloin aikoinaan tehdystä päätöksestä kääntyä Sairaala NEOn puoleen. Kaikin puolin toiminta ja asiointi NEOssa on ollut sujuvaa ja mikä parasta osaavien ortopedien ansiosta polvi jatkaa hyvään malliin palautumista entiselleen (tai niin kun olen päättänyt, vahvemmaksi kuin koskaan!!)
Ortopedille mainitsin muutamasta askarruttavasta asiasta:
- Tietyssä kohtaa polvea outo muljahtelu (jopa ihan kävellessä)
- Lisääntynyt /voimistunut ratina & ritinä (etenkin syväkyykkyä tehdessä)
- Vaihteleva kipu rasituksen aikana ja sen jälkeen
- Takareidessä edelleen piinaava kankeus
Vastalauseena tuli se, mitä arvelinkin: "Kaikkia tuon kaltaisia oireita saattaa ilmaantua vielä vuodenkin jälkeen leikkauksesta." Lisäksi ihan käsinkin havaittavaan muljahtelu kohtaan on jäänyt arpikudosta joka ortopedin sanoin toivottavasti haihtuu ajan kanssa. Jos ei haihdu ja alkaa vaivaamaan niin sitten on vaihtoehtona tähystyksellä arpikudosten korjailua... NICE. Ratinaa & ritinää sain kehotuksen olla kuuntelematta, mutta kyllähän se pikkasen mieltä häiritsevää kuunneltavaa on... Ei kai auta kuin totuttautua!
Kaiken kaikkiaan: "Kaikki niin hyvin kuin 6 kk jälkeen voi olla."
NYTKÖ?! FULLY RECOVERED!? EHEEEI... VAIKKA KUINKA TOIVOISI
Kyllä se valehtelematta mieltä kaivaa miten pitkäveteistä ja kuinka valtavan määrän työtä "normaaliin" paluu tarvitsee. Koko ajan pitäisi muistaa maltilla eteneminen, vaikka kuinka hyvin treenaaminen sujuisikin. Ei sen tarvitse olla kuin yksi harkitsematon liike ja se oli siinä taas...toivottavasti tätä ei tapahdu...oli ehkä turhan kärjistetty ajattelu tähän väliin.
Onneksi luotto & usko jalkaan on vahvistunut valtavasti viime aikoina!
Pohtiminen kentälle paluusta päätyi siihen, että kuukausi vielä tehostetusti voimaa ja koordinaatiota. Eli siis toukokuun alusta voisi harkita kontaktin ottamista ja paluuta täysipainoisen treenaamisen pariin. Sekä pelaamaan siinä vaiheessa kun luotto jalkaan on tarpeeksi suuri ja pystyy ilman päässä piinaavaa pelkoa tekemään kaiken täydellä teholla.
Suunnitelmat pelaamisen suhteen onkin täysin avoinna...
Mieltä painaa vamman uusiutumisen riski, koska sitä voi olla varma että on turvallista palata takaisin kentälle?? Ei koskaan.
Kauden alku lähestyy, on haasteellista ujuttautua tässä vaiheessa mihinkään joukkueeseen. Puhumattakaan, että osallistuisi entuudestaan tuntemattomaan porukkaan, tässä vaiheessa kautta, tällaisen loukkaantumisen jälkeen...
Yksi vaihtoehto on harkita pelaamista vasta syksyllä, jos/kun toivottavasti pääsisi opiskelemaan...
Omalta osaltaan myös innostuneen saliharrastuksen myötä vallitsee epävarmat fiilikset haluaako vähentää salilla oloa ottaen jalkapallon jälleen kuvioihin. Tauko pallosta on ollut sen verran pitkä, että tuntuma on väkisinkin päässyt rapistumaan... Onko järkeä enää lähteä yrittämään..?
Kaikkea näitä on tullut mietittyä, mutta stressiä en ole vaivautunut ottamaan. Sen sijaan avoimin mielin eteenpäin ja nähtäväksi jää mihin asiat kääntyy!
Itse asiassa, sopivan tilaisuuden tullen olen lupautunut mennä katsomaan yhden joukkueen mukaan. Luultavasti myös kokeilemaan heti kun oma kunto on siinä, että pystyy osallistumaan. Jos pallon perässä kulkeminen vie taas mukanaan, kesällä pelataan ja jos ei niin sitten keksitään muuta! Yksinkertaista.
Treenaamiseen uutta vaihdetta päälle ja katsotaan mihin se johtaa ! ☺
-Anna
Hienoa luottevaa!! Ruutinaan pitää vain tottua. Ittellä tais mennä vuosi, mutta edelleen vesijuostessa kuulee lumpion liikkumisen pois paikaltaan ja miettii, olikohan toi ihan normi ääni. Toistaiseksi kasassa ollaan edelleen! Tsemppiä!!! =)
VastaaPoista