WEEK 6-7

WEEK 6

6 viikkoa/42 päivää leikkauksesta tuli täyteen 4.11.2014! Tämä tarkoitti 90 asteen koukistamisrajan vihdoin loppuneen! Kierukkaa ajatellen en kuitenkaan ryhtynyt väkisin nopeaa tahtia harjoittamaan täyden koukistuksen saavuttamista vaan koukistaminen sai jalan tuntemusten mukaan edetä itsestään. Koukistamisrajan loppuminen tiesi erästä todella miellyttävää asiaa rajoittuneiseen elämään: kuntopyörää sai vihdoin ruveta polkemaan! :)

                                             



Aluksi polkeminen tapahtui useamman kerran päivässä,
pieniä pätkiä kerrallaan.
Ja vähitellen polkemisen helpottuessa aikaa ja vastusta lisäen. Polkeminen onnistui alusta lähtien kivuttomasti, josta olin helpottunut.
Vihdoinkin jotain aktiviteettia jossa voi jopa hengästyä ja saada hien päälle!
 Tätä oli kaivattu...








WEEK 7

11.11.2014 oli toinen kontrollikäynti ortopedille NEOssa. Kuntoutus aikataulussa, (ehkä jopa vähän etuajassa) miellyttävää oli kuulla, että kaikki sujuu niin kuin pitääkin! Uutena asiana lupa vesijuoksemiseen, ja tämähän piristi! Lisäksi vihdoin lähete fysioterapiaan. (vaikka siellä jo muutaman kerran ehdin ennen lähetettä käydä...)

Harjoitteisiin mukaan: kyykky (n. 60 kulmaan), tasapainolauta, porrasharjoittelu ym. muita uusia erilaisia liikkeitä.
Kyykkyjä kykenin tekemään max 4 putkeen kunnes kipu otti vallan ja oli pakko lopettaa. Portaille nousu onnistui, mutta suuren kivun kanssa. Portaalta alastulo sen sijaan ei onnistunut tässä vaiheessa vielä ollenkaan. Ei siis muuta kuin toistoja harjoitteista tekemään!

Kävely alkoi tässä vaiheessa olla jo normaalia.
Lisäksi jalan koukistaminen parani paranemistaan hiljalleen!

7 viikon kohdalla jalka koukistui jo ihan mukavasti

- Anna

WEEK 4-5

WEEK 4-5

Tasan 4 viikon kohdalla, tiistaina 21.10 oli ensimmäinen kontrollikäynti ortopedille Turkuun, Sairaala NEOon. Kaikki näytti hyvältä ja asiat olivat edistyneet tähän mennessä niin kuin kuuluikin. Keppien kanssa neljän viikon taivallus täyttyi ja vihdoin sai luvan hiljalleen jättää ne pois, juhlapäivä! Juhlapäivä joo tai sitten ei, kävelemään opettelu osoittautui todelliseksi haasteeksi. En ikinä olisi uskonut sitä niin tuskalliseksi ja pitkäveteiseksi touhuksi! Jalan totuttelu pieniä pätkiä kerrallaan, oikeaoppiseen askellukseen, ei ontumista, lisätä tahtia... Ei todellakaan niin yksinkertaista, jota ei kyllä ymmärrä jos ei ole itse sitä prosessia kokenut.

Ensimmäiset askeleet ilman keppejä! -->  

  

                                                  

Fysioterapiassa sain uusia erilaisia liikkeitä, joilla ylläpitää lihaksia jalassa. Ei polvea niinkään kuormittavia liikkeitä, vaan lähinnä pakaroihin, etureisiin, lähentäjiin jne. Jokapäiväiseen rytmiin sisältyi aamuin ja illoin jalan jumppailua. Vaikka perusliikkeet kuten jalan nostelut alkoivat pikkuhiljaa tuntua tylsiltä ja turhilta, tulee ne tehtyä jokapäivä!                                                                                                                                   

-Anna

WEEK 2-3

WEEK 2

Ensimmäisen viikon leikkauksen jälkeen vietin kotona, jossa apua oli lähellä sitä tarvittaessa. Viikon päästä päätin jo koittaa yksin asumista opiskelupaikassani, toki vain lyhennettynä viikkona (ti-to) aluksi testaillen miten polven kanssa pärjää yksikseen. Ja voin sanoa, että tämä aika oli tuskaista! 

Tunneilla istuminen oli jalalle hyvin puuduttavaa ja hetken istuessa liikkeelle lähteminen oli hyvin kankeaa. Lisäksi turvotus pakkasi lisääntyä edelleen tarpeeksi liikkuessa ja polvea alaspäin pitäessä.

Portaiden paljous ja niiden jatkuva kulkeminen oli uuvuttavaa, työlästä ja etenkin hidasta touhua keppien kanssa. Ehtihän siinä kieltämättä tutustua paremmin portaisiin ja laskea montako niitä oli matkan varrella jota useaan kertaan päivässä tuli kuljettua edestakaisin. Pienistä sisäisistä tuskan huudoista huolimatta kunnialla tuli selvittyä yksin asumisesta, mutta luksusta oli palata viikonlopuksi kotiin, jossa oli apua tarjolla koko ajan ja portaita ei onneksi lähimaillakaan!

Uuvuttavan keppielämän aikana tajusi kuinka onnellinen onkaan kun osaa ja pystyy KÄVELLÄ!

Ensimmäinen fysioterapia käynti oli jo 4.10, jossa katsottiin miltä jalka näyttää ja miten harjoitteet sujuvat. Tikeistä pääsin eroon 13 päivän päästä leikkauksesta (6.10.2014).

7.10, tasan 2 viikkoa leikkauksesta ja ensimmäistä kertaa kuntosalilla!

   WEEK 3

Opiskeleminen ja yksineläminen alkoi jo helpottua hieman verrattuna edelliseen viikkoon. 3 viikkoa kun täyttyi oli lupa koukistaa jalkaa 90 asteeseen saakka. Tämä oli suuri helpotus! Istuminen oli tähän asti ollut erityisen haasteellista, sillä tähän mennessä jalkaa ei saanut koukistaa 45 astetta enempää ulommankierukan fiksoinnin vuoksi. 90 asteen koukistamisrajaa tuli nyt noudattaa aina viikkoon 6 asti.

3 viikkoa ja 90 asteen koukistus oli vihdoin sallittua!

 Jo kolmatta viikkoa liikuntakyvyttömänä keppien kanssa kulkien, alkoi tehdä tiukkaa niin fyysisesti kuin henkisesti. Urheiluaddiktina sisäinen minä huusi,
että pakko olisi päästä liikkumaan ja juoksemaan edes kävelemään, mutta tilanne oli mikä oli...
Suurin toiveeni näinä aikoina oli kävelemään oppiminen jälleen. Sitä tuli ikävä! Järjissä pysymisen keinona tuli käytyä tekemässä yläkroppaa kuntosalilla ahkerasti,
jotain aktiviteettia joka helpotti oloa!








- Anna